rinnan kierossa maailmassa riehuu miljoona käärmettä solmussa

Minä murruin tänään. Taisin saada (edes pienen) henkisen hermoromahduksen, itkin ja nauroin samaan aikaan hysteerisesti. Olin helpottunut ja kauhuissani.

Sunnuntaina olen virallisesti aikuinen enkä todellakaan halua. Nuorisopsykiatrinen poliklinikka kuulostaa vielä ihan sulatettavalta, mutta nyt se vaihtuu aikuispsykiatriseen koska en enään kuulu nuorien pariin. En tiedä onko tässä pahempaa se, että aikuispsykiatrinen antaa hullun leiman, vai se, että 6 vuoden hoitosuhde loppuu. Periaatteessa joudun aloittamaan kaiken alusta.

Haluaisin kaivautua loppuviikoksi peiton alle piiloon maailmalta.

Ilarin kanssa.

marraskuun ensimmäisenä tiistaina

Yhtäkkiä kaikesta salailusta ja normaalin esittämisestä tulee merkityksetöntä. Pian kello on kaksitoista ja hän saa tietää kaikki synkimmät salaisuutesi ja paheesi. Näkee sielusi ja ymmärtää, että kaikki ei ole niin hyvin kuin alussa on antanut ymmärtää.

Mutta sillä ei ole väliä.

Sillä rakkaus punnitaan rehellisyydellä ja avoimuudella. Etkä voi piiloutua peittojen alle kerrotuasi kaiken, sillä et voi piiloutua itseltäsi. Tietäen että on se hetki, jolloin on sanottava, ennen kuin annat tilaisuuden livetä käsistäsi, niin kuin kaiken muunkin.

Ja pian on aamu, jolloin kaikki on hyvin. Molemmat ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tiedät kaiken olevan hyvin.

Tiedät ettet ole yksin.

Ja on paljon helpompi olla. Sillä jos aamu tulee, tiedät hänen nähneen sinusta hyvän ja pahan. 

Ja hänen valinneen molemmat.