Minä murruin tänään. Taisin saada (edes pienen) henkisen hermoromahduksen, itkin ja nauroin samaan aikaan hysteerisesti. Olin helpottunut ja kauhuissani.
Sunnuntaina olen virallisesti aikuinen enkä todellakaan halua. Nuorisopsykiatrinen poliklinikka kuulostaa vielä ihan sulatettavalta, mutta nyt se vaihtuu aikuispsykiatriseen koska en enään kuulu nuorien pariin. En tiedä onko tässä pahempaa se, että aikuispsykiatrinen antaa hullun leiman, vai se, että 6 vuoden hoitosuhde loppuu. Periaatteessa joudun aloittamaan kaiken alusta.
Haluaisin kaivautua loppuviikoksi peiton alle piiloon maailmalta.
Ilarin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti